Näin kysyi pari viikkoa sitten 10-vuotias tyttäreni, jonka sukujuuret ulottuvat Karjalaan, Savoon ja Pakistaniin. Olin hetkeä aikaisemmin lipsauttanut suustani sanan maahanmuuttaja ja hän ihmetteli sanan merkitystä. Selitin maahanmuuttajan tarkoittavan ihmistä, joka syystä tai toisesta on muuttanut Suomeen. Tyttäreni ihmetteli, miksi tollanen sana on edes tarvinnut keksiä. Miksei kaikkia voi vaan kutsua tavallisiksi ihmisiksi?

Kiitos ja kumarrus espoolaiselle peruskoululle, jossa ei ole tyrkytetty lapselleni aikuisten maailman käsitteitä, vaan tyttäreni voi kohdata kaikki vanhat ja uudet espoolaiset ihan tavallisina ja tasavertaisina ihmisinä.

Harva meistä on paljasjalkaisia espoolaisia, moni on muuttanut tänne lähempää tai kauempaa. Espoolaisista yhtä useampi puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia.  Espoo on sadan vuoden aikana muuttunut helsinkiläisten lomanviettopaikasta eläväksi monikulttuuriseksi ja kansainväliseksi kaupungiksi. Minkälainen Espoo on kymmenen vuoden päästä, kun tyttäreni sukupolvi on kasvanut aikuiseksi? Satavuotias Suomi näyttäytyy jo nyt tyttärelleni ja hänen ikätovereilleen erilaisena paikkana kuin meille aikuisille.

Espoo ja espoolaisuuden näkökulmat vaihtelevat puhujan ja kirjoittajan mukaan. Ne muuttuvat maailman mukana. Millaiselta 100-vuotiaan Suomen taival näyttäytyy espoolaisen kirjailijan silmin?

Uusien nettisivujemme blogi-palsta on tänä vuonna pyhitetty juhlavuoden teemalle. Blogikirjoituksissaan espoolaiset kirjailijat jakavat ajatuksiaan ja tarinoitaan 100-vuotiaasta Suomesta. Sana ja muoto ovat vapaat!

Mari Pyy

Puheenjohtaja