Espoon Kirjailijoiden hallituksen jäsenet Seija Helander, Anna Maria Mäki, Elina Pulli, Mari Pyy ja Raija-Liisa Viirret vierailivat Göteborgissa 28.–30.9.2018. Saimme kutsun kaupunginkirjaston perinteiseen kirjamessujen aikaan järjestettävään suomalaiseen kirjallisuusmatineaan ja totta kai menimme.
Radiossa
Lauantaiaamuna meitä haastateltiin Sveriges Radion suomalaiskanavalle Sisuradioon. Toimittaja Johanna Dickson pyysi meitä keskustelemaan kirjallisuudesta haluamallamme tavalla, ja mehän keskustelimme. Kahdenkymmenen minuutin ohjelmaan tuli aineistoa 56 minuutin verran. Lisäksi toimittaja teki vielä yksilöhaastattelut meistä kaikista. Tässä linkki radiokeskusteluun.
Haastattelujen lisäksi pääsimme valokuvattaviksi. Johanna Dickson vei meidän Poseidonin patsaalle kulttuuriaukiolle ja näpsi kuvia. Kova tuuli heitteli tukkaa silmille ja vettä suihkulähteestä niskaan. Osa näistä kuvista tuli Sisuradion sivuille ohjelman oheen.
Kirjastossa
Esiinnyimme lauantaina iltapäivällä kaupunginkirjastossa. Yhteyshenkilömme, Göteborgin kaupungin ruotsinsuomalaiseen neuvostoon kuuluvan Kulttuuriviiteryhmän puheenjohtaja Heli Henriksson Vasara oli vastassa ja luotsasi meidät eteenpäin. Kirjaston virkailija Mirjam Önner otti meidät hoteisiinsa ja vastasi esityksen kulusta.
Heti alkuun nousi esiin kielikysymys. Matineaa oli markkinoitu pelkällä ruotsin kielellä, joten yleisössä oli henkilöitä, jotka eivät osanneet suomea. Paikalle tulleet ruotsinsuomalaiset olivat kuitenkin odottaneet nimenomaan suomenkielistä keskustelua, joten päädyimme kompromissiin. Esittelimme itsemme ruotsiksi, mutta kirjoista keskustelimme suomeksi. Ruotsinkieliset poistuivat yleisöstä, kun kirjakeskustelu alkoi.
Kirjastoesiintyminen meni erinomaisesti siihenkin nähden, että saimme viisi minuuttia ennen alkua tietää sen olevan vain tunnin mittainen. Olimme varautuneet puoleentoista tuntiin, mutta ruotsalainen yleisö ei kuulemma jaksa istua tuntia kauemmin aloillaan. Ruotsinkielisestä luennasta vastasi Elina Pulli, joka luki lastenlorujaan sekä suomeksi että ruotsiksi. Seija Helander luki Pohjan akan runoja suomeksi, mutta muut lukunäytteet jouduimme jättämään väliin aikapulan takia.
Messuilla
Sunnuntaipäivän vietimme kirjamessuilla. Svenska Mässan -messukeskuksen halli oli iso ja kaikuva, ja kustantajien ja muiden tahojen osastoja ja lavoja oli silmänkantamattomiin. Kirjoja kaikkialla. Käytävät täynnä ihmisiä. Lukemattomia seminaarihuoneita, joissa kiinnostavia seminaareja. Kymmenittäin kirjailijaesiintymisiä meneillään eri puolilla yhtä aikaa ja siitä aiheutuva äänimaisema. Dekkarimessujen lavojen verenpunaiset kukka-asetelmat. Dekkarileivos. Ja ennen kaikkea yksi runoesitys, jonka takia pelkästään jo kannatti mennä messuille.
Jamaikalaissyntyinen nykyisin Lontoossa asuva D’bi Young Anitafrika (http://dbiyounganitafrika.com/artist-statement) veti yleisön syvälle runon virtaan. Hänen laulua ja lausuntaa yhdistelevä esityksensä oli niin kokonaisvaltainen, että siitä oli aluksi jopa haastavaa keskustella, kun ei ollut tarpeeksi vahvoja sanoja kuvaamaa sitä tunnetta, jonka runot aiheuttivat. Runoilija ei seissyt lavalla mikrofonin takana vaan jalkautui yleisön pariin. Hänen intensiivinen katseensa kiersi ihmisestä toiseen ja tekstit pysäyttivät isojen aiheiden pariin. Jotenkin kaikki tuntui palautuvan rakkauteen.
Seija Helander tutustui messuilla afganistanilaiseen, Ruotsissa asuvaan Mohammad Hussain Mohammadiin, jonka monipuolinen tuotanto sisältää kirjoja lapsille ja aikuisille, sekä proosaa että runoja. Suomessa asuu paljon darin- ja persiankielisiä ihmisiä, joiden on vaikea löytää luettavaa omalla äidinkielellään – saati sitten tavata kirjailijoita kotimaastaan. Mohammadin teoksia on myös käännetty ruotsiksi, mikä synnytti idean kulttuurivaihdosta. Olisi hienoa saada tämä kirjailija vierailulle Suomeen.
Vapaalla
Tiiviin ohjelman lisäksi aikaa jäi myös Göteborgin kaupunkiin tutustumiseen ja hengailuun sen kaduilla. Lauantain kirjastoesiintymisen jälkeen menimme paikallisten ruotsinsuomalaisten kanssa istumaan Eva’s Paley -kahvilaan. Keskustelimme kirjallisuuden ja kirjoittamisen lisäksi muun muassa kielikysymyksistä. Suomen kielen asema on Ruotsissa heikentynyt viime vuosina. Lapsille ei enää järjestetä suomen opetusta, ja jos jossain järjestetäänkin, kuljetuksia kauempana asuville ei ole. Käytännössä voi siis olla mahdotonta saada lapselle laadukasta opetusta.
Kaiken kaikkiaan matka oli antoisa. Vaikka päivät olivat tiiviitä, kirjallisuuskeskustelut ja omien kokemuksien jakaminen kaltaistensa kanssa olivat voimaannuttavia. Saimme solmituksi kontakteja tulevia hankkeita varten ja vietyä Espoota ja Espoon Kirjailijoita maailmalle. Kannatti mennä.