Mikko Laakso: Kirjailijan elämältä se maistui!

Joskus alkusyksystä 2012 vanha tuttuni Kosti Sironen soitti minulle kesken hektisen työpäivän. Kosti kyseli, olisinko kiinnostunut ryhtymään Espoon Kirjailijoiden puheenjohtajaksi! Olin alkuun aivan äimänä, enhän ollut edes yhdistyksen jäsen. Mutta olen aina ollut hieman yllytyshullu, joten suostuin. Hieman kyllä alkoi jälkikäteen hirvittää, eihän minulla ollut juuri minkäänlaista kokemusta yhdistystoiminnasta – ja kirjailijoiden sellaisesta vielä vähemmän eli ei ollenkaan.

Pelkoni osoittautuivat lopulta turhiksi. Tulin vuoden 2013 alkaessa vakaan ja vireän, jo pitkään toimineen yhdistyksen johtoon ja monet vakiintuneet toimintamuodot olivat osaavissa käsissä. Pirjo Raitanen hoiti Espoon ikäihmisille suunnattua Kulttuuriketjua, Katri Karasma vastasi Keskikesän kirjapäivistä ja kirjoittajakursseista ja Tuija Kuha huolehti sihteerin tehtävien ohessa mitä moninaisimpien tapahtumien järjestämisestä. Unohtamatta muita yhtä innostuneita: Ritva Lainetta, Timo Hildéniä ja Anna Maria Mäkeä – ja aina yhtä aktiivista Kostia. Heistä Ritva aloitti helmikuussa 2014 Runopiirin vetämisen Sellon kirjastossa, ja siitä tuli nopeasti suosittu.

Kaikesta hyvästä huolimatta tuntui siltä, että pieni kasvojenkohotus oli yhdistykselle tarpeen. Tuijan avustuksella uudistimme jäsentiedote EsKin, Anna Maria rakensi meille Facebook-sivut ja hommasimme myös uuden logon julistamalla Espoo Art ry:n jäsenille suunnatun kilpailun palkintoineen. Muistan, kuinka Pirjolla, Timolla ja minulla oli ilo ja kunnia toimia palkintolautakuntana. Kilpailun voittaja löytyi helposti: Silja Peltosen ehdotus oli meistä kaikista ylitse muiden, ja niinpä se julkistettiin pikkujouluissa 2013. Se on palvellut Espoon Kirjailijoita siitä lähtien ja tehostanut omalla panoksellaan yhdistyksen viestintää.

Hallituksen kokouksia oli pidetty ravintoloissa ja kahviloissa, joskus hallituksen jäsenten kotonakin. Koska pienessäkin yhdistyksessä käsitellään aina välillä asioita, jotka eivät ulkopuolisille kuulu, siirsimme kokoukset aloitteestani silloiseen Espoon Järjestöjen Yhteisötupaan, nykyiseen Unelma Tapiolaan. Tilaisuudet saivat rauhallisemmat puitteet, ja Yhteisötuvassa saatoimme viettää myös kodikkaan mukavia pikkujouluja. Puheenjohtajakauteni aikana hallitukseen valittiin myös uutta verta: Raija-Liisa Viirret ja Sinikka Paavilainen ovat siitä lähtien lukeutuneet yhdistyksen aktiiveihin.

Puheenjohtajan keskeisimpiin tehtäviin kuului vuosittain laatia lista toteutettavista kirjailijamatineoista, sopia niistä yhdistyksen jäsenten ja vierailevien tähtien kanssa sekä varata tilat jostakin kirjastosta. Niitä järjestettiin nelivuotisen puheenjohtajakauteni aikana yhteensä parisenkymmentä. Mieleeni ovat jääneet Joonas Konstigin, Sinikka Paavilaisen, Kari Enqvistin ja Jorma Heikkilän matineat, joissa riitti yleisöä ja keskustelu soljui vilkkaana.

Ajoittain puheenjohtajalla oli kunnolla kiirekin. Avustusanomus piti joka vuosi jättää Espoon kaupungille vappuun mennessä, pöytäkirjoja ja esityslistoja oli laadittava ja jäsentiedote koostettava 4–5 kertaa vuodessa. Onneksi tukenani oli sihteeri Tuijan ohella varapuheenjohtaja Pirjo, jonka yhteiskuntasuhteiden avulla saimme kevät- ja syyskokouksiimme vieraiksi Espoon kaupungin kulttuuripuolen virkamiehiä – ja samalla kykenimme pitämään yllä tärkeitä yhteiskuntasuhteita.

Tuntuu mukavalta muistella, että olin aloittamassa yhtä Espoon Kirjailijoiden uutta vuosittaista toimintamuotoa. Esitin joskus syksyllä 2015, että yhdistys järjestäisi vuosittain oman tapahtuman jännityskirjallisuuden ystäville. Toukokuussa 2016 pidetty Murha Espoossa -ilta ei ensimmäisellä kerralla ollut vielä murskamenestys, mutta ilokseni tapahtumaa on sittemmin kehitetty ja muutenkin dekkarifaneille on yhdistyksen taholta järjestetty monenlaista.

Syksyllä 2016 tunsin, että minun oli aika antaa Espoon Kirjailijoiden puheenjohtajan viestikapula eteenpäin. Mari Pyystä yhdistys sai osaavan ja innostuneen puheenjohtajan, jonka aikana toiminta on entisestään vilkastunut ja monipuolistunut. Haikealla kiitollisuudella muistelen menneitä vuosia. Joskus luovien ihmisten kesken syntyi pientä kinaakin, mutta lopulta asiat aina hoituivat sovussa ja toisia arvostaen. Lämmin kiitos kaikille yhdistyksen aktiiveille hyvästä yhteistyöstä!

Mikko Laakso

Valikko