Joonas Konstig: Espoo on aikuistumista

Tämä kolumni on ilmestynyt Imagessa 2016.

Kun olet nuori espoolainen, kotiseutusi tuntuu olevan vain rysä, jonka tarkoitus on estää sinua elämästä täysillä. Espoo on maantienharmaata ja natriumkatulamppujen kelmeää oranssia. Siellä asuu tylsiä insinöörejä, jotka kuuntelevat autossaan Radio Novaa. Elämä on toisaalla, mutta sinne pääsee bussilla 150. Länsiväylä on vesiliukumäki jännittävän elämän altaaseen nimeltä Helsinki.

Vain Helsingissä pystyy nauttimaan elämän maljan täytenä. Kaupungissa on värit ja valot, siellä pidetään jännittäviä ulkoilmakonsertteja ja mielenosoituksia, tuntemattomat ihmiset ovat vain kavereita, joita et ole vielä tavannut. Helsingin keskustassa on kauneimmat ihmiset, siksi se on keskusta. Ajokorttia ei tarvita, sporassa pääsee pummilla. Kun muutat Helsinkiin, varastoit kitarasi kaapin päälle, ja sitä soitetaan jatkojen jatkoilla kiinalaista pontikkaa juodessa.

Mutta kun aika kuluu, Helsingin toiseuden eksotiikka alkaa karista. Krapulat pahenevat ja ymmärrät, ettei täysi elämäsi kuljekaan eteenpäin. Malja ei tule sen täydemmäksi. Se alkaa maistua samalta. Eikä sitä kitaraa soiteta jatkoilla kuin yhden kerran.

Olet löytänyt Helsingistä puolison, ja saatte lapsia. Ja nyt elämäsi todella nytkähtää eteenpäin. Tarjottimelle tulee uudenlaisia maljoja, joista et aiemmin tiennytkään. Ne maistuvat… täydemmiltä, täyttävämmiltä. Jonain iltapäivänä katsot ikkunasta ulos ja joudut myöntämään itsellesi, että arvostat sellaisia hirveitä asioita kuin turvallisuus ja terveys ja palvelut. Kaipaat työpaikkaa, jossa pystyt näyttämään osaamisesi, hyvää päiväkotia ja koulua lapsille, yllätyksetöntä naapurustoa alueella, jossa kiinteistön arvon voi olettaa nousevan. Jossa ei tarvitse herätä yöllä kitaran rämpytykseen naapurista.

Arvostat espoolaisia asioita.

Espoolaistumisesi on täysi kun ymmärrät, että oikeastaan haluat vain tehdä työsi ja mennä illalla perheen kanssa sähkösaunaan. Ja nyt täysillä eläminen tarkoittaa tätä. Jos saisit kuulla eläväsi viimeistä kesääsi, et enää tuhlaisi päiviäsi krapulassa. Haluaisit saada työsi valmiiksi ja viettää aikaa läheisten kanssa. Se on täysillä elämistä espoolaisittain.

Välillä muistelet nuoruuttasi Helsingissä. Et kadu sitä, se saattoi jopa olla välttämätön vaihe. Mutta kun helsinkiläiset nyt kapinoivat Espoota vastaan, se kalskahtaa enää vain puberteettiselta. Vieläkö ne tuota…? Ja vanhan itsesi mielestä olet ehkä kuollut pystyyn, mutta sinusta se on ihan ok. Espoolaisuus on aikuistumista. Autolla on kiva ajaa.  Skottiviski maistuu kiinalaista pontikkaa paremmalta. Bauhausissa on pihakeinut puoleen hintaan. Sellaisessa olisi kiva juoda kahvit.

Säilytät kitaran autotallissa siltä varalta, että lapsesi innostuvat soittamaan.

Valikko