Runous on tanssia, proosa kävelyä. Näin määrittelee runouden olemusta ranskalainen kirjailija Paul Valery (1871–1945). Silloin kun emme arkipuheessa mieti jokaista sanaa, käytämme ilmaisuja: tavallinen, hyvä, paha, ruma, tulemme jonnekin ja lähdemme jostakin. Runon kielessä mikään ei ole tavallista tai normaalia. Ei yksikään yö, päivä, kukka, maisema ja sen yllä leijuva pilvi ole tavanomainen. Jokaisella sanalla…
Pitkäaikaisen jäsenemme muistoa kunnioittaen, Espoon Kirjailijat ry
Espoon Kirjailijoiden hallituksen jäsenet Seija Helander, Anna Maria Mäki, Elina Pulli, Mari Pyy ja Raija-Liisa Viirret vierailivat Göteborgissa 28.–30.9.2018. Saimme kutsun kaupunginkirjaston perinteiseen kirjamessujen aikaan järjestettävään suomalaiseen kirjallisuusmatineaan ja totta kai menimme. Radiossa Lauantaiaamuna meitä haastateltiin Sveriges Radion suomalaiskanavalle Sisuradioon. Toimittaja Johanna Dickson pyysi meitä keskustelemaan kirjallisuudesta haluamallamme tavalla, ja mehän keskustelimme. Kahdenkymmenen minuutin ohjelmaan…
Niin kauan kuin olen kirjoittanut, olen pohtinut otsikon kysymystä. Alun perin minun piti kirjoittaa vain proosaa, mutta runoja syntyi ikään kuin kirjoitusharjoituksina. Ei tullut tuohesta takkia tuli vain kukkaro. No takkeja tekee räätäli ja kukkaron tekemiset ovat lähinnä suutarin hommia. En kuitenkaan usko siihen ohjeeseen, että suutari pysyköön lestissään. Kävin paljon kirjoituskursseja. Kansanvalistusseuran kurssilla tutustuin…
Tänä kesänä sukkuloin dekkarifestivaaleilla. Heinäkuussa matkustin, Espoon kaupungin kulttuurilautakunnan apurahan turvin, Harrogaten Peculiar Crime Writing -festivaaleille. Rikospaikkana oli perinteikäs The Old Swan Hotel pikkukaupungin sydämessä. Festivaalien puheenjohtaja kirjailija Lee Child, toimintasankari Jack Reacherin luoja, teki vaikutuksen. Hän oli pitkä, laiha ja vaatimattoman oloinen mies. Ihan huippua oli, kun Lee Child festivaalien viimeisessä puheenvuorossa hehkutti, kuinka…
Löysin taannoin vanhan äidinkielen vihon, johon olen kirjoitellut kaiketi eka- tai tokaluokkalaisena. Sieltä löytyi seuraava kertomus. — Ongella Hemminki lähti ongelle. Mukaansa hän otti ongen ja pienen sangon kaloja varten. Madot Hemminki tonki kaatuneen puunrungon alta. Onkiminen oli pojasta sangen hauskaa. Hän tunki madon ongenkoukkuun ja heitti siiman veteen. Koho keinahteli aalloilla jonkin aikaa. Jo…
Vuosi sitten pohdin, liittyisinkö Espoon kirjailijoihin. Onko sillä merkitystä, olenko kirjailijana espoolainen. Sehän ei tarkoita mitään, hajuton ja mauton, ja ilman identiteettiä, murjoi Aleksis Salusjärvi espoolaisuutta kolumnissaan (Yle 2017). Ei kuulosta erityiseltä myyntivaltilta. Päätin liittyä. Siihen vaikutti monta asiaa. Tallustelin kevätauringossa meren jäällä koirani kanssa. Edessäni häämötti saari, jonne 70-luvulla Revontulen kansakoulun kanssa hiihdimme kilpaa….
Kirjoittavat ihmiset ovat tämän ajan käsityöläisiä. Sanaseppiä ja tekstitimpureita löytyy jokaiselta työpaikalta. Sitten on meitä, jotka kirjoitamme fiktiivisiä tarinoita itsemme iloksi ja oman maailmamme jäsentämiseksi. Meitä, jotka ruokimme muiden mielikuvitusta omilla aivoituksillamme ihan vaan siksi, että nautimme siitä. Jos päiväkirjoja ei oteta lukuun, suurin osa kirjoittavista ihmisistä kirjoittaa siksi, että joku lukisi. Halu tulla kuulluksi…
Ilo oli ylimmillään, kun Espoon kaupunki myönsi minulle vuoden 2016 lopulla kaupungin ammattitaiteilijan apurahan vuoden 2017 ajaksi. Tieto siitä, että saa apurahan turvin työskennellä vuoden ilman huolta laskujen maksamisesta, tuntui aika lailla sykähdyttävältä. En ollut uskonut mahdollisuuksiini saada apurahaa. Uskoin kuitenkin vakaasti projektiini. Olin suunnitellut sitä jo vuosikausia, ja olin varma, että se sopisi juuri…
Pieni poika istuu pulpetissa kynä jotenkin hankalan näköisesti kädessä. Suu liikkuu äänettömien sanojen mukana. On talviaamu, pimeää ikkunoiden takana. Poika pyyhkii silmiään. Hän kiskaisee minua puseronhelmasta ja kuiskaa: mä en osaa. – No hei, jos mä autan. Paperilla on pari lyijykynäkirjainta ja karvaista hirviötä muistuttava suhru. Poika piirtää sille jalat. No mikä sen nimi on?…