Kirjoittajana sanat ovat työvälineitäni. Yleensä välillämme vallitsee mukava yhteishenki ja löydämme pulmiin sopuisat ratkaisut. Kuluneen vuoden aikana sana kirjailija kuitenkin heittäytyi hankalaksi. Yritän selittää. Kun ensimmäinen kirjani Hengitys vuoden 2020 helmikuussa julkaistiin, minusta tuli esikoiskirjailija. Termit esikoisteos ja esikoisvuosi määrittyvät ajallisesti selkeinä: esikoisteos säilyttää esikoisuutensa nyt ja aina, esikoisvuoteni taas päättyy laskutavasta riippuen vuoden 2020…

Jo pitkään elämää nähneenä kirjailijana olen käynyt läpi monet kulkutaudit. Elämäni aikana kulkutauteja on sanottu influenssaksi ja lievempää räkätautia flunssaksi. Maapallon elämässä ihmisen osaan kuuluu myös kärsimystä, on aina kuulunut. Olen ihan lapsesta saakka lukenut paljon. Kirjoihin on kirjattu suuria ihmiskohtaloita ja myös suuria kärsimyksiä. Lukijana olen vähän ihmetellyt nykyistä pientenkin kärsimysten välttelyä. Elämme ihmiskuntana…

Tämä kolumni on ilmestynyt Imagessa 2016. Kun olet nuori espoolainen, kotiseutusi tuntuu olevan vain rysä, jonka tarkoitus on estää sinua elämästä täysillä. Espoo on maantienharmaata ja natriumkatulamppujen kelmeää oranssia. Siellä asuu tylsiä insinöörejä, jotka kuuntelevat autossaan Radio Novaa. Elämä on toisaalla, mutta sinne pääsee bussilla 150. Länsiväylä on vesiliukumäki jännittävän elämän altaaseen nimeltä Helsinki. Vain…

Espoossa paljon on funtsittavaa, mutta ei sitä Espoossa funtsia saa”, riimitteli edesmennyt verbaalinero Juice Leskinen aikoinaan kappaleessaan Espoosta päivää. Näppärästi riimitelty, mutta olen kuitenkin Juankosken suurmiehen kanssa eri mieltä siitä, etteikö Espoossa saisi funtsia moniakin asioita. Onhan Espoo paitsi Aalto-yliopiston, myös Fortumin, Nokian ja Angry birdsin kotikaupunki. Lisäksi Espoo on tietysti Espoon kirjailijat ry:n kotikaupunki….

Runoilija Octavio Paz on sanonut ihmisellä olevan sekä yksin-  että seurassaolemisen tarve. Kirjailijan tehtävä on kirjoittaa, mutta on kirjailijoillakin yhteenliittymisen tarve. Erno Paasilinna kirjoitti erakkokirjailijoista, mutta myös epäkirjailijoista ja  yhdystoimintamehistä. ”Hyvä kirjailija on epäluotettava ja moraaliton. Hän ei ole solidaarinen”. Noinkohan? Kirjailijayhdistykset koettiin alkuun erityisen tärkeiksi nimenomaan maakunnissa. Suurimmat kustantamot ja virastot olivat ja ovat…

Joskus alkusyksystä 2012 vanha tuttuni Kosti Sironen soitti minulle kesken hektisen työpäivän. Kosti kyseli, olisinko kiinnostunut ryhtymään Espoon Kirjailijoiden puheenjohtajaksi! Olin alkuun aivan äimänä, enhän ollut edes yhdistyksen jäsen. Mutta olen aina ollut hieman yllytyshullu, joten suostuin. Hieman kyllä alkoi jälkikäteen hirvittää, eihän minulla ollut juuri minkäänlaista kokemusta yhdistystoiminnasta – ja kirjailijoiden sellaisesta vielä vähemmän…

Kun minut valittiin Espoon kirjailijoiden puheenjohtajaksi syksyllä 2010, otin tehtävän vastaan innostuneena ja tietenkin myös hiukan jännittäen. Miten selviän tämän upean joukon edusmiehenä! Varsinainen shokki tuli jonkin ajan kuluttua joulukuussa, kun saimme tiedon, että Espoon kaupungin avustus seuraavalle vuodelle oli pudonnut murto-osaan entisestä. Vuodelle 2011 oli luvassa kaupungin rahaa peräti 1000 euroa. Keskustelin asiasta avustusrahojen…

Vuosina 1996–2008 oli iloni järjestää monenlaisia kulttuuritapahtumia. Tulin Espoon Kirjailijoiden puheenjohtajaksi Kosti Sirosen houkuttelemana. Niinpä sain järjestää 30- ja 35-vuotisjuhlan. Molemmat olivat kulttuurikeskuksen Tapiola-salin aulassa. Niihin kirjailijat tulivat mielellään – heille juhlat ovat tervetulleita, ne kuuluvat taiteilijaelämään. Niihin hallituksella oli sopivat vinkit. Tavallaan vahinko, että kaikki valokuvani ja paperini olen lahjoittanut Espoon kaupunginarkistoon. Asun Tapiolan…

Eeva Kilpi, olet Espoon Kirjailijoiden perustajajäsen. On kunnia saada haastatella sinua! Miten kuvailisit yhdistyksen perustamista? Yhdistys perustettiin silloin kun Espoo oli vielä kauppala ja Tapiolan kulttuurielämää haluttiin vahvistaa. Yhdistyksen perustaminen liittyy Tapiolan synnyn aikaan. Silloin vallitsi voimakas kulttuurinen innostus ja haluttiin luoda Tapiolaan oma kirjallinen yhdistys sen lisäksi, että Tapiolaa nimitettiin jo puutarhakaupungiksi. Kokoonkutsuja Liisa…

Runous on tanssia, proosa kävelyä. Näin määrittelee runouden olemusta ranskalainen kirjailija Paul Valery (1871–1945). Silloin kun emme arkipuheessa mieti jokaista sanaa, käytämme ilmaisuja: tavallinen, hyvä, paha, ruma, tulemme jonnekin ja lähdemme jostakin. Runon kielessä mikään ei ole tavallista tai normaalia. Ei yksikään yö, päivä, kukka, maisema ja sen yllä leijuva pilvi ole tavanomainen. Jokaisella sanalla…