Johanna Venho: Runo: uhka vai ihanuus?
Pieni poika istuu pulpetissa kynä jotenkin hankalan näköisesti kädessä. Suu liikkuu äänettömien sanojen mukana. On talviaamu, pimeää ikkunoiden takana. Poika pyyhkii silmiään. Hän kiskaisee minua puseronhelmasta ja kuiskaa: mä en osaa. – No hei, jos mä autan. Paperilla on pari lyijykynäkirjainta ja karvaista hirviötä muistuttava suhru. Poika piirtää sille jalat. No mikä sen nimi on?…